Tiistai-aamuna halusimme päästä liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Tuuli reippaasti lännestä ja se toi aaltoja satama-altaaseen. Hamu keikkui köysissään ja hankasi kylkeä pollareihin. Sekin halusi päästä irti. Kumma miten pienet asiat voivat viedä aikaa. Pääsimme nostamaan purjeita noin kymmenen aikaan.

Seuraavaksi mahdolliseksi rantautumispaikaksi olimme suunnitelleet Utötä. Hyvällä tuulella voisimme olla siellä seuraavana iltapäivänä.

Itämerellä yöpurjehdus rentouttaa hermoja. Täällä ei ole niin paljoa kalastajia ja kesäyö on vielä lyhyempi. Vahtivuoro tuntuu menevät ihmeellisen nopeasti vain maisemaa katsellessa.

Laskimme purjeet ja kävimme kääntymässä Utön satamalahdella. Myöhään heinäkuussa, parhaana kesäloma-aikana Utö on usein täynnä. Niin nytkin. Olisimme voineet yrittää kolmanneksi veneeksi kylkikiinnitykseen tai ankkuriin lahdelle. Kumpikaan ei tuntunut houkuttelevalta, joten lähdimme takaisin ulos. Tuuli oli reipas joten arvelimme ehtivämme ennen pimeää Hiittisten saaristoon. Kuninkaanlahden satama Högsoran pohjoispuolella on aina varma paikka. Se oli kelvannut Ruotsin kuninkaan laivoille, joten se riitti meillekin.

Lapset menivät nukkumaan ennen kuin tulimme perille ja laskimme kesäyössä ankkurin. Olimme ketjulla kiinni Suomessa.