Brunsbüttelin venesatama on pieni kolo Kielin kanavan Pohjanmeren päässä. Dieter kävi aamulla auringonvalossa katsomassa keulakiinnitystä ja oli kai tyytyväinen suoritukseeni nähtyään minkä näkymän Hamun keula peitti. Olin yöllä roikkunut pimeässä, rantavalojen häikäisemänä keulasta saadakseni jalat osumaan veden rajassa kelluvalle märälle puulaiturintapaiselle. Onnistuin saamaan keulaköyden kiinni uimatta, kaatumatta tai loukkaamatta edes pikkuvarvasta. Sitä kautta ei pääse rantaan. Olimme kylkikiinnityksessä kolmas laiturista, joten hiivimme naapuriveneiden yli hakemaan maista sämpylöitä.
Ajoimme päivän Kielin kanavaa moottorilla. Kuvassa Hamu näkyy plotterin ruudulla tukevasti kaukana merestä, keskellä maata. Illalla pääsimme Holtenauhun ja Itämerelle. Melkein kuin olisi tullut kotiin.
Dieter ja Ylva poistuvat täällä kyydistä ja jättävät Hamburg VII:n taakseen. Voimme vain arvata miltä heistä tuntuu 15 vuoden jälkeen. Laitamme veneen perään yhdessä Suomen lipun, juomme laiturilla viimeiset iltamyssyt ja sanomme Auf Wiedersehen. Me nukumme ensimmäistä yötä Hamussa kahdestaan.
Hamburg VII 2013