Rønnestä Sandhamniin

torstai 11. 7. - perjantai 12. 7.
Kohti Ruotsia
Sandhamn

Kovan tuulen jälkeen tulee aina tyyni. Kun pääsimme merelle, oli tuuli lempeä kuin äiti lapsilleen. Meri vain oli kuoppainen. Parin edellisen päivän puhurit olivat tehneet siihen ryppyjä ja kestäisi aikansa ennen kuin pinta silottuisi.

Pekka nukkui keulassa, joka aallokossa pomppii paljon enemmän kuin perä. Ystävämme heräsi unesta, jossa häntä oli heitelty ylös ja alas huomatakseen että häntä heiluteltiin ylös ja alas. Terävissä aalloissa vastatuuleen purjehdittaessa olisi voinut luulla että keulapunkasta irtoaisi välillä ilmaan. Ei sentään.

Säätiedotuksen ohjaamana ja taas laivareitin väistämisen takia ohjasimme kohti Ruotsin rannikkoa ja Hanönlahtea. Tuuli yltyi ennen yötä antamaan meille hyvän vauhdin Ruotsiin, heikkeni ja nousi taas yöllä. Itämeren sää vaihtelee kuin poliitikon mielipiteet. Auringon noustua oli taas tyyntä ja ajoimme koneella Sandhamniin tekemään lounasta ja lepäämään.

Sandhamnin satama on helppo, suojaisa ja ilmeisen suosittu. Ruotsin ja Suomen kesälomakausi alkoi näkyä. Vesillä oli veneitä kaikkialla ja laituritila iltaisin tiukilla. Sandhamnissa oli ensin meidän lisäksi vain pari venettä ja ennen iltaa jokaiseen laiturin kohtaan riitti ainakin yksi kesälomavene.

Pekan vapaa viikko alkoi olla lopuillaan. Hän joutui jäämään seuraavana aamuna rannalle vilkuttamaan kun me jatkoimme kohti pohjoista.

Englannista Suomeen 2013

Hamburg VII 2013